Vastineeni Helsingin Sanomissa olleeseen mielipidekirjoitukseen. Vastineeni julkaistiin 4.4.2008.
Oleellista on, että joukossamme elää vielä niitä, joille anteeksipyyntö tulee osoittaa. Minunkin tuttavapiirissä näitä on useampia täyttä päätä elossa, punaorpoja.
Veikko Porkkalan isän ampuivat valtiovallan Suomeen pyytämät saksalaiset Veikon ollessa 8 vuotias. Isän rikos oli toimia lääkintämiehenä häviölle jäävällä puolella.
Toinen tuttavani, Salme Vuorinen jäi punaorvoksi 4-vuotiaana ja äitiäkin haettiin kahteen otteeseen soppakomppaniassa toimimisesta. Äiti sairastui Salmen ollessa 5-vuotias ja hän joutui sisaruksineen lastenkotiin.
Kummallakin punaorvolla nämä lapsuuden synkät hetket ovat edelleen mielessä ja muidenkin luettavissa heidän muistelmateoksistaan.
Anteeksipyynnön kohteet löytyy ja yhtä helpolla myös anteeksipyytäjä. Se valtiovalta, joka pyysi saksalaiset mukaan kansalaissotaan, sama valtiovalta joka ei huolehtinut kansalaistensa hengen koskemattomuudesta keväästä 1918, vangitsi kansalaisiaan kykenemättä huolehtimaan heidän ruokkimisestaan ja tuomitsi laittomissa tuomioistuimissa: Ja kaiken lopuksi vielä armahti omat laittomuuksiin syyllistyneet terroristinsa.
Aivan samoin kuin Turkissa nykyhallitus on seuraaja viime vuosituhannen terroria käyttäneelle hallitukselle on meidänkin nykyhallitus terrorihallituksen seuraaja.
Kun Saksan liittokansleri Willy Brandt polvistui Varsovan Getton muistomerkille vuonna 1970 hän ei saivarrellut sanallaan mikä hänen kabinettinsa jäsenten osuus oli kansanmurhaan. Anteeksipyytäjä oli Saksan hallitus aivan kuten kansanmurhan tekijäkin.
Kristiina Haavisto
